keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Don't you cry no more

Day 1: Favourite Song & Self Portrait

Mistäpä olisikaan mukavampi aloittaa kuin omasta suosikkibiisistään? No mistä tahansa muusta! Minulla suosikkikappale vaihtuu monta kertaa päivässä joten "sen ainoan oikean" suosikin valitseminen on kyllä vaikein kuviteltavissa oleva tehtävä. Pakko myöntää, että olen jo vähän suunnitellut kappaleita tuleville päiville, mutta se johtuu vain siitä että saisin esiteltyä musiikkimakuani mahdollisimman monipuolisesti. Jottei tietyt suosikkibändit olisi liian usein valittuina niin ajattelin nyt alkuun vain heittää tämän hetken suosikin (kyllä, viiden minuutin päästä valitsisin luultavasti toisin), kappaleen jonka olen viimeksi lisännyt soittolistalleni. Ehkä melko yllättävä valinta, mutta tässä tulee perusteluja: Olen nyt koko kesän viettänyt todellista supernaturaholic-elämää. Olen hamstrannut Supernatural- kausia ja tuijottanut kun Winchesterin veljekset ovat antaneet demoneille köniin, nauranut maha kippurassa niin poikien letkautuksille kuin gag reeleillekin ja uppoutunut Deanin silmiin ja Samin vatsalihaksiin. Mmmm... Niin se kappalevalinta! Jo ensimmäisen kauden "tapahtui edellisessä jaksossa" -osassa ja myöhemmin muillakin kausilla soinut kappale kiinnitti aina soidessaan huomioni. Nyt vihdoin sain aikaiseksi tehdä vähän taustatutkimusta ja sain selville mistä kappaleesta oli kyse. Nyt laulan kertosäkeessä tayttä kurkkua ja voi pojat, kyllä toimii! Vanhaa amerikanrokkia, kukapa olisi uskonut? Mutta kappale on ihanan mahtipontinen ja juuri tuo rosoinen rokki nyt sattuu uppoamaan tällä hetkellä. Olen tosi huono analysoimaan musiikkia ja oikeastaan mitä tahansa, joten perusteluiksi saa riittää pelkät tuntemukset. On muuten mahtava lenkkeilykappale, kyllä jalka nousee ihan eri tavalla kun tätä kuuntelee! Ja jos tuntuu vaikealta, rääkyy vaan mukana että DON'T YOU CRY NO MORE!!! niin kummasti helpottaa. Mutta pidemmittä puheitta, olkaa hyvät: Kansas ja Carry On Wayward Son!


Ja sitten sen omakuvan vuoro. Mietin pitkään että millaisen omakuvan ottaisin. Pitäisikö meikata ja koettaa edustaa vai pitäisikö keksiä jotain erikoista, yrittää tunkea kuvaan persoonallisuutta? Päädyin lopulta ottamaan kuvan ihan naturellina, saunan jälkeen puhtaana ja luonnollisena. Rehellisesti minuna. Sitä paitsi tänään on ollut varsinainen ryönäpäivä, koko päivä on menty tukka ponnarilla ja ensimmäisissä vaatteissa mitkä eteen tuli, niin helpoin tapa toteuttaa omakuva oli käydä pesulla ja heittäytyä sitten kameran eeteen. Onpahan ainakin puhtaat hiukset!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti