Yllättävän hyvä päivä

Eilen iltana mä ajattelin, että ei elämä, en tasan halua tänään kouluun. En. Halua. Luvassa oli makoisasti vähän psykologian koetta aamulla ja sitten kolmen jälkeen vielä ah, niin ihana Cooperin testi. Psykan kokeeseen olin lukenut öööh, puoli kirjaa (lopulta sain sen MELKEIN luettua) ja Cooperin olin valmistautunut öööh, en yhtään.  Siinä välissä oli sitten vähän matikkaa, äikkää ja vähän lisää psykaa.
Noh, aamu lähti vallan mainiosti käyntiin, kuuden tunnin yöunien jälkeen. Mä melkein yllätyin, että mä sain revittyä itseni sängystä. Mulla oli niin vetämätön olo, ettei toista. Mun piti aamutoimien lisäksi etsiä jostain lenkkarit. Mulla ei ole ihkapihka omia lenkkareita, joten yleensä käytän siskon kenkiä. Mutta tänään neiti päätti tarvita niitä, joten en saanut niitä lainaan. Siispä metsästämään äitin lenkkareita. Jotka lopulta löytyivät ulkoa. Hieman kosteahkoina ja ah, niin hyvän tuoksuisina. Nooh, parempien puutteessa messiin vaan.
Mun ahdistus oli vielä ihan kympissä kun pääsin pysäkille. Yllättävää kyllä linja-auto oli vähän etuajassa, joten iloisena siitä, ettei tarvinnut palella pysäkillä, hyppäsin lämpöisen linjurin kyytiin. Yritin vielä kertailla viimeisiä motiivi- ja älykkyysliirumlaarumeita, mutta eipä siitä niin hirmuisesti hyötyä ollut. Sitten vain kokeeseen, hyyyvin skarppina. Onneksi pääsin ikkunariviin istumaan, oli tosi mukava katsella miten keltaiset koivut loistivat tavallistakin keltaisempina, kun taustalla oli hirmu synkän näköiset pilvimassat ja kun aurinko jostain pilven raosta paistoi juuri niihin koivuihin. Ja hymyn huulille toi myös sauvakävelevä naisparivaljakko, jotka olivat reippailleet purtsikalla myös maanantaina, kun väkersin ranskan yo-koetta. Koe ei ollut hirveän vaikea, mutta ei kyllä ihan helppokaan. Sujuvaa sontaa reilu konseptillinen, pitäisi sillä ainakin läpi päästä.

Päivän loput tunnit menivät vähän sumussa, ajatukset harhaili jo Cooperissa. Hyppytunnilla ennen testiä kopsailin muistiinpanoja, kun ranskan opettaja tuli sanomaan, että nyt olisi tuloksia tarjolla. Olin ihan että mitäh, nyt jo, ja vähän sekavin ajatuksin seurasin opettajaa opettajienhuoneeseen. Sitten kun selvisi että pisteet riittää vahvaan C:hen, multa meinas tippua korvat päästä. MITÄ IHMETTÄ!? C!? Se ylitti mun odotukset ihan roimasti, mun tavotteena kun oli ihan vaan päästä läpi. Cooperin testin unohtaneena, kädet vähän täristen menin takaisin vihkon ääreen. Vähän aikaa siinä istuin ja lagasin. Huh.
No, sitten iski todellisuus, kun oli aika lähteä kiertämään loputonta kehää. Siltä se ainakin ennen suoritusta tuntui. Mutta kun se lähti siitä rullaamaan, niin ei se niin kamalalta tuntunutkaan. Mun tavoitteet ylittyi roimasti (vaikka ei mulla varsinaisia tavoitteita ollutkaan) ja kaikkein yllättynein mä olin siitä, että tosiaan jaksoin hölkätä koko ajan. Mä kun en tunnetusti ole mikään urheilija. Suuri kiitos mun onnistumisesta kuuluu ihanille kannustajille, se auttoi tosi paljon. Iso halaus kaikille.
Kivaa oli myös se, että huomiselle ei tullut läksyjä. Eli tämä ilta on omistettu ihan vaan kivoille jutuille.