i like it old!

Seikkaillessani tuossa internetin ihmeellisessä maailmassa, törmäsin seuraavanlaiseen videoon:

Tämän seurauksena mulle iski ihan hillitön retroilufiilis. Mä olen aina tykännyt kaikesta vanhasta. Ja vanhannäköisestä. Vintagekuvat saa mun polvet veteliksi ja kaikki edes vähän vanhaa muistuttavat esineet mun sormet syyhyämään. Erityisesti 50-luvun jutut on vaan niin upeita. Vintagevaatteetkin on upeita, mutta mun mielestä jos niitä ostaa, niin niitten pitää oikeasti olla vintagea eikä mitään nykypäivänä tehtyjä kopioita. Niissä pitää olla se THE FIILIS. Että niillä on ollu elämä. Siis niillä vaatteilla, ne esineet on jotenkin eri asia. Vaikka niissäkin tosiaan mitä vanhempi, sitä parempi.

Tässäpä muutamia mun omia, ihania, vanhoja asioita:

Heti tähän kärkeen jotain mikä ei oikeastaan ole mun omaa. Nää on Arabian Faenza -lautasia, jotka äiti on MELKEIN jo luvannut mulle. Eli ne on melkein mun. Melkein. Joka tapauksessa aivan ihania. Ne on meillä tosi harvoin käytössä, lähinnä sillon kun kaikki muut on tiskissä. Joten ne ihan hyvin joutais mulle, right?

Tää on muutama vuosi sitten jostain ostettu, törmäsin siihen ja pakotin äitin ostamaan sen mulle. Toimii rahapurkkina. Ja hyvin toimiikin. Tosin aika monesti ne rahat häviää johonkin...

Tän mä olen saanut joululahjaksi. Mä aina kuolaan näitä kun nään jossain, ja olen kovaan ääneen ilmottanut että näitä saa mulle ostaa. Tämän taas ois tarkotus toimia karkkipurkkina, mutta *öhöm* yleensä siellä on vaan karkkipapereita...

Tää laukku on niin söpö! Ja oikeesti aika retro, mun äiti on käyttänyt tätä aikoinaan. Nyt se toimii komeron oven kahvassa sisustuselementtinä.

Näistä mä olen ylpeä. Aidosti vanhoja, lasisia limsapulloja. Löysin ne pari vuotta sitten meidän isotädin aitan rappusilta, ja pelastin ne hyllyyn. Aika hienoja, eikö?

Tää on kai jotain kakskyt vuotta vanha, aivan mahtava viskipullo. Tyhjä. Mun mielestä ihan mielettömän hieno. 

Tämä taas on mun mummon vanha huivi, tosi nätti mun mielestä. Ainut huono puoli on se, että se on aika pieni kaulaan sidottavaksi, kun taitaapa alunperin olla päähuivi. Mutta tykkään!

Mua harmittaa aika paljon se, että mä en ole koskaan päässy millekään isolle kirpparille penkomaan. Mä olen pitkään halunnut lähteä, ja se onkin ollut monesti suunnitelmissa, mutta se on aina jotenkin jäänyt. Mutta toivottavasti mä pääsen pian! Nyt ruotsin kirjat kutsuu, see ya my dears!