"joskus mä vaan ihmettelen..."

...miten ihmeessä lapset tuntuu "aikuistuvan" aina vain nuorempina. Kun sattuu käymään lukiota samassa rakennuksessa yläkoulun kanssa, törmää jatkuvasti yläkoululaisiin, joista osa tuntuu olevan niin, anteeksi kielenkäyttö, vitun kovia ja vanhoja. Kun mä menin seiskaluokalle, mä olin ihan lapsi. En tiennyt mitään mistään ryyppäämisestä ja muista tällaisista. Nyt kun mennään seiskalle, tupakka, alkoholi ja jopa huumeet on jo vanhoja tuttuja monille. Ja musta tuntuu, että täällä meillä tää on melko tuore ilmiö. Tai sitten mä vaan olen elänyt jossain pussissa. Muutama vuosi sitten kun itse olin yläasteella, tuntui ainakin, että yleisesti oltiin paljon ns.kiltimpiä kun nyt. Ei ainakaan sotkettu koulun vessoja samaan tahtiin kun nyt. Ja ei se meininki ollut tällaista. Toki niitä kovia jätkiä oli silloinkin, mutta nyt niitä vaan on tosi paljon enemmän. Ja nuorempana. Mikä tässä yhteiskunnassa oikein potkii niin kovasti päähän, että se älli vaan häviää päästä ja aletaan sekoilemaan päihteiden kanssa ja tekemään muuta ilkivaltaa. Ja vielä toisten kustannuksella. Mitä pahaa se vessan seinä oikein on tehnyt, että siihen  pitää kirjoitella vittuja ja huoria?

 Mä myönnän, mä olen aina ollut kiltti tyttö ja tulen aina olemaan. Mä en ryyppää enkä biletä enkä haahuile muuten vaan. Mä en vaan tajua, miksi mun pitäis tehdä niin. Mä en näe siinä mitään järkeä. Miksi pitäisi tehdä harmia itselle tupakoimalla, ja vielä ihan maksaakin siitä? Huumeista puhumattakaan. Mikä siinä on, että pitää myrkyttää itsensä ihan vapaaehtoisesti? Alkoholin suhteen mä kannatan kohtuukäyttöä. On ihan okei ottaa pari siideriä tai lasi viiniä, mutta miksi pitäisi vetää pää täyteen niin, että seuraavana päivänä ei ole muistona kuin huono olo? Ja ei ne vessan seinät ole koskaan mulle mitään pahaa tehnyt.
Ei se, että tupakoi ja juo, tee kenestäkään aikuista. Se, että osaa oikeasti toimia fiksusti ja ajatella ihan itse, on paljon aikuisempaa käytöstä kuin miljoona vedettyä känniä ihan vain siksi, että se on muka niin cool. Se, jos mikä on lapsellista. Ehkä mä sitten olen pumpulissa kasvanut kermaperse, joka ei tiedä oikeasta elämästä mitään. Mutta mä olen ihan tyytyväinen tällaisena. 18-vuotiaana, joka yhä osin tuntee olevansa lapsi. Mieluummin näin, kuin 13-vuotiaana, joka tuntee olevansa "aikuinen". Koska sitä kukaan 13-vuotias ei todellakaan ole. Eikä kyllä 18-vuotiaskaan.