Viimeistä viedään! Oon kyllä tosi ylpeä, että muistin/ehdin/jaksoin postata näitä 30 päivää! Välillä oli kiirettä, mutta onneksi ajastin on keksitty. Välillä meni vähän seuraavan päivän puolellekin, mutta kokonaisuus ratkaisee. Toisinaan postausten taso oli kyllä järkyttävyyttä, mutta tärkeintä olikin tuottaa sisältöä, edes jotain. Postaustahti luultavasti hellittää nyt hieman, mutta yritän kuitenkin muutaman postauksen viikossa saada kasaan. Mulla on muutama idea hautumassa, toteuttelen niitä kunhan kerkiän!
Vuosi sitten ehdoton suosikkibiisi oli Owl Cityn Shooting Star. Se niin boostasi mut läpi kaiken sen hetkisen paskan, auttoi juoksemaan vielä sen viimeisen kilometrin, uskomaan tulevaisuuteen, uskomaan itseen ja pitämään hymyn kasvoilla. Täydellinen tsemppibiisi.
Halusin viimeisestä selfiestä samantyylisen kuin ensimmäisestä. Puhtaana ja luonnollisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti