Kylläpä nää nyt venyy iltaan/yöhön. Mutta täältä pesee! Kun kuulin ensimmäistä kertaa Jenni Vartiaisen Missä Muruseni On? -kappaleen, olin ihan myyty. Sitten sitä alettiin soittamaan radiossa niin paljon, etyä nykyisin en voi sietää sitä.
Röllipeikkohymyllä mennään! Mulla on niin pieni suu, että hammashymy näyttää lähinnä irvistykseltä ja mun etuhampaat kasvaa vähän päällekkäin. Luulisi että sen takia hymyilisin aina suu kiinni, mutta ei, en todellakaan. Tykkään hymyillä hampaat hehkuen ja sen takia näytän ihan idiootilta kuvissa. Mutta who cares, elämä on liian lyhyt ja julma hymyilemistyylin miettimiseen. So keep on smiling people!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti