Wake up the sun is shining, shining for you, to take all your troubles away, just for a day

Song of the week 5

Kaksikymmentä. Kaksi. Kymmentä. Hurjaa.
Tänään siis on minun kahdeskymmenes syntymäpäiväni. Koska minulle ei ole tehty syntymäpäivälaulua, varastan sellaisen Janelta. Ja kuvittelen oman nimeni Janen tilalle.

The Enemy - Happy Birthday Jane

Ja toivon et löydät mut pellolta vaik meit on miljoona.

Song of the week 4

Kuulin tämän eilen radiosta. Tykkään sanoista ja tunnelmasta ihan hirmuisesti. PistePisteen ääni... on jotain tosi hypnoottista. Ja lisäksi nuo viljavertaukset iskee tämmöiseen maalaistyttöön!

PistePiste - Viljaa

And I’m looking for a miracle

Song of the Week 3

Voi että. En vaan osaa perustella. Ei ole Hurtsin voittanutta. Ei vaan ole. Rakastan. Piste.

Hurts - Miracle

P.S. Jos Spotify-soittolista mun tämän talven suosikeista kiinnostaa, click click! Lisäilen tuonne uusia joka viikko!

nopee moi!

Musta on niin ihana huomata, että joku on googlettanut tän blogin. Ruusu teille ja muillekin pikkupalleroisille, jotka tämän näkee!

"Yesterday is gone, it’ll never come back"

Song of the week 2

Mun ehdoton suosikki Uuden musiikin kilpailussa! Mun hengitys jotenkin jumittuu kun tätä kuuntelee, ja se usein merkitsee sitä, että tykkään toooosi paljon (tai sitten se on niin huono, että yököttää..) Mutta tässä tapauksessa se on hyvä juttu. Tämän vuoden UMK:ssa on paljon hyviä ehdokkaita, ja oikeastaan en halua Great Wide Northin voittavan, koska niiden biisi ei oo kovin euroviisukamaa mun mielestä. Mutta tuosta joukosta löytyy varmasti paras edustaja Suomelle, esim. Diandra tai Krista Siegfrids olisi mun mielestä aika kovia euroviisukisaajia. Mutta Flags on loistava!

Great Wide North - Flags

handmade world

Minusta käsitöiden tekeminen on kivaa. Olen tehnyt aika paljon juttuja omaan huoneeseen, esim. virkannut maton, tehnyt tilkkupäiväpeitteen ja siihen sopivan tyynyn sekä viimeisimpänä virkannut tilkkutorkkupeiton. Myös asusteita olen tehnyt melkoisesti, lähinnä huiveja ja pipoja. Sukkien ja lapasten tekeminen on vähän jäänyt, koska en jaksa useinkaan tehdä samaa työtä uudestaan ja uudestaan, varsinkaan, kun niistä pitäisi tulla samannäköiset! Vaikka mikähän tuo tilkkutorkkupeittokin oli, virkkasin 196 identtistä (tosin ei väreiltään) afrikkalaista kukkaa, se nyt on toistoa jos mikä. Mutta ajattelin nyt heittää muutaman kuvan noista tekemisistäni, jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan! 

Tämä huivi onkin jo kertaalleen täällä blogissakin esitelty, mutta tässä se nyt on uudestaan. Ollut kovassa käytössä! 

Nämäkin on esitelty, viimeaikoina en oli näitä niinkään käyttänyt. Myös alla olevan maton olen virkannut.

Matto on yksi mun suosikkikäsitöistäni, tykkään paljon!

Pipo oli varsinkin syksyllä paljon käytössä, talvikäyttöön vähän turhan reikäinen. 

 Tässä tämä virkattu tilkkutorkkupeitto. Aikaahan tähän meni, mutta oli se sen arvoistakin, pidän hirmuisesti!

Pipo ja tuubihuivi on viime talvena tehty. Tuo huivi onkin jo monesti esiintynyt täällä blogissa, pipo ei niinkään. Piposta vähän huono kuva, mutta menköön!

Tilkkupäiväpeitosta ei nyt ollut mitään hyvää kuvaa, mutta voin jossain vaiheessa laittaa lisää näitä käsityökuvia, jos jotakuta kiinnostaa. 

watch us fly as loud as we can

Song of the week 1

Vaikka pari viime viikkoa jäikin välistä (uskokaa, ne olisi olleet joululauluja, ja niitähän kaikki on jo kuulleet ihan tarpeeksi, right?), hypätään suoraan tämän vuoden ensimmäiseen kappalevalintaan. Kyseessä on kappale bändiltä, jonka kappaletta Kick drum heart olen kuunnellut paljonkin. Eilen sitten surffaillessani Spotifyssä törmäsin The Avett Brothersin uudempaan materiaaliin ja tykästyin kappaleeseen Life. Ihanan tunnelmallinen biisi sopii ainakin minun tämän hetkisiin tunnelmiini ja siksipä se onkin vuoden ensimmäinen song of the week.

Kuva viime kesältä, ajalta, jolloin minulla ei vielä ollut otsatukkaa.

P.S. HEI KOLMENA PÄIVÄNÄ PUTKEEN! (okei, meni vähän tiukille, mutta kuitenkin!)

Uudenvuodenpäivänä

Makoilen tässä sängyllä yöhousuissa ja rintaliiveissä kuivattelemassa deodoranttia. Tänään ei ole kiire minnekään. Huomenna palaan taas mopin varteen ilahduttamaan vanhuksia iloisuudellani. Tai niin ne sanoo. Ne kivat mummot. Että on ihanaa, kun olen aina niin iloinen ja hymyilen. Mielestäni on hassua, että ne sanoo niin. Eikö muut sitten hymyile? Minulle on itsestään selvää, että ihmisille hymyillään. Se tulee automaattisesti. Ja se ei ole mitään feikkihymyilyä. Vaikka kuinka ketuttaa ja itkettää ja ällöttää, niin jotenkin se hymy aina tulee ja saa oman olon (ja toistenkin olon) paremmaksi ja iloisemmaksi. Sitä vaan puree huulta ja ajattelee, että mitä tässä maailmassa on saatu aikaan kiukuttelulla ja myrtyneillä ilmeillä. Ei ainakaan mitään hyvää. Kun taas hymy... se voi muuttaa maailmaa. Ja onko se itseltä pois, jos kääntää ne suupielet ylöspäin? Ei minun mielestäni. Joten aion jatkaa hymyilyä myös tänä vuonna. Sitä paitsi: "Hymyillessään ihminen käyttää kaiken kaikkiaan noin kahtasataa eri lihasta." (suora lainaus Wikipediasta, kaikkien janoisten sankarista). Miksipä ei siin hymyiltäisi useita kertoja päivässä, kun se kuluttaa kaloreitakin?
Tämän tekstin ei pitänyt olla mikään hymyn ylistys, mutta siitä nyt vain tuli sellainen. Tämän oli tarkoitus pyytää anteeksi (taas kerran, hirmuista toistoa nämä mun tekstit!), sillä olen taas julmasti laiminlyönyt tätä blogia. Tämän oli myös tarkoitus olla lupaus vuodelle 2013. Lupaus siitä, että yritän nyt ihan tosissan ylläpitää tätä blogia PIKKUISEN aktiivisemmin. 
Nyt lähden nauttimaan tämän vuoden ensimmäisestä päivästä. Muistakaa hymyillä.