Vaikka meille annettaisiin koko avaruus

Day 8: You know all words & The sky where you are

Tänään luvassa aikamatka vuoteen 2005, jolloin Uniklubi oli parasta maailmassa. Halusin vähän raottaa musiikillista historiaani valitsemalla kappaleen menneisyydestä. Kappaleen, jonka sanat osaan vieläkin vaikka unissani. Uniklubilla nyt vain sattuu olemaan aika montakin biisiä, jotka osaan ulkoa. Mutta linkitin tähän nyt kappaleen, jonka viimeksi kuulin radiosta, ja sehän on Huomenna. Pitää varmaan kaivaa Uniklubin levyt taas esiin ja fiilistellä menneitä.

Tänään(kin) taivas on pilvessä ja sataa. 

Something new, something old

Day 7: Reminds you of a certain event & Something old 

Kevään reilireissulla soi aika tiuhaan tahtiin Isac Elliotin New Way Home. Nyt aina kun sen kuulee tulee mieleen hostellit ja ja junamatkat. Meidän yritys luukuttaa sitä julkisesti ja siten edistää suomalaisen musiikin asemaa maailmalla vain valitettavasti jäi meidän väliseksi, mutta onneksi reissun tunnari tuli kuitenkin selväksi!

Kuvassa minulla on päässä papan vanhat "kekkoslasit", joista on revitty huumoria kerran jos toisenkin!

Here Comes the Hobbit

Day 6: Reminds you of somewhere & What you're reading

The Beatlesin Here Comes The Sun vie minut pikakelauksella kolmen vuoden taakse Ranskan maaseudulle. Olin kymmenen päivän nuorisovaihdossa Vierzonissa ja asuin perheessä joka majaili vanhassa kivitalossa auringonkukkapeltojen ympäröimänä. Majoituin perheen pihassa olevassa vanhassa leipomossa, HOW COOL IS THAT?  Yhtenä iltana pelattiin korttia ja kuunneltiin Beatlesia vinyylilevyltä. VINYYLILEVYLTÄ! Levy oli vielä löytynyt jonkun sukulaisen ullakolta. Seuraavana päivänä lähdettiin pyöräilemään keskelle auringonkukkapeltoja ja perheen tytär hyräili Here Comes The Sunia. Aaah, I really miss that!

Tällä hetkellä luen Hobittia englanniksi. Pitäähän sitä koettaa estää kielitaitoa ruostumasta.

Onko tuo muka jotain elämää?!

Day 5: Reminds you of someone & Where you sleep

Heli Kajon Annankadun Kulmassa tuo aina mieleen reissut siskon ja serkkujen kanssa tädin luo Tampereelle. Yhtenä kesänä tuo biisi soi jossain mainoksessa ja naurettiin ja laulettiin sitä. Ja nyt siitä tulee vaan mieleen maailman parhaat ihmiset. Kultaa.

Ja tässä sänkyni. Turvapaikkani. Itsetehdyt päivä- ja torkkupeitot.

A good heart will find you, just be ready then

Day 4: Makes you sad & The last thing you purchased for yourself

Kappale, joka tekee minut surulliseksi ei liity mihinkään oikean elämän tilanteeseen. Kappale vaan on niin kaunis ja herkkä ja sanoitukset riipaisee syvältä. Se antaa voimaa. Mutta saa itkemään. Varoitan.

Viimeksi ostin itselleni mekon serkun häihin. Mekko löytyi yllättävän helposti, ehdittiin vasta tunti etsiä. Aleksi13 tarjosi hieman yllättäenkin juuri passelin mekon tilanteeseen, ja parasta oli, että mekko oli puoleen hintaan ja koko just sopiva. Lucky me! 

Happy teaholic

Day 3: Makes you happy & favourite tea mug

Tällä hetkellä minut tekee onnelliseksi kappale, joka on kuulunut kesääni jo monen vuoden ajan. Aina tämän biisin kuullessani hymy nousee pakostakin huulille ja tulee lämmin olo. Biisi on ehdottomasti minun ultimaattinen all time favourite kesäbiisi. Ja se tekee minut tällä hetkellä onnelliseksi. 

Lempiteemukini on itse ostamani puolen litran enkelimuki. Yleensä juon teeni pienemmistä kupeista koska ei välttämättä ole aikaa ryystää tuollaista määrää teetä, mutta kun on aikaa nauttia teestä ihan pidemmän kaavan kautta, on tämä ehdoton suosikki. Eikö sitä jo säröistä huomaa?

Herkkua serkkujen kanssa

Tänään lähdin mustikkametsään täysin suunnittelematta. Eräs serkuistani tuli käymään miehensä kanssa ja lähdettiin siskon kanssa heidän mukanaan läheiseen metsään etsimään mustikoita. Mustikoita ei tullut nimeksikään, mutta sitä ei tosiaankaan voinut päätellä sormenpäistä. Kivaa kuitenkin oli ja mustikat kävi mainiosti edellisenä päivänä kerättyjen vattujen kanssa pannukakkujen kaveriksi! 

Illan suussa nappasin pari muuta serkkulikkaa auton kyytiin ja ajettiin maisemareittiä lähikuntaan grillille hakemaan ruikaa. Meillä on ollut tapana käydä kerran kesässä samaisella grillillä hakemassa herkut mukaan ja ajaa läheiselle tienvarsitaukopaikalle nauttimaan niitä lammen rantaan. Joten perinteitä kunnioittaen istahdettiin laiturille syömään epäterveellistä mutta ah niin hyvää roskaruokaa. Ranut ja nugetit katosivat nopeasti hyvässä seurassa ja maha täyttyi mukavasti. 

Kyllä mä sitten tykkään mun serkuista, lauantaina taas luvassa yhtä herkkua serkkua!

Tomorrow the birds will sing

Day 2: Least Favourite Song & Written Words

Noh. Vähiten suosikki, eli se kappale, joka saa minut irvistämään ja kääntämään radiokanavaa. Niitäkin on aikamoinen pino. Mutta kun yksi pitää valita. En oikein koskaan ole oppinut pitämään Haloo Helsingistä!. (Öö miten toi huutomerkki on tarkotus laittaa??!) Maailman toisella puolen on ihan hyvä, mutta se on ainoa biisi mikä on iskenyt edes jotenkuten. En oikein tiedä että mikä siinä oikein mättää, kun kuitenkin musiikkityyli on lähellä omaa makuani ja musiikki on ihan hyvää. Mutta joku siinä mättää. Ja kun sitä soitetaan radiossa vähän turhan paljon, niin tuntuu että uudet biisit tunkee tullessaan aina korvista. Tällä hetkellä eniten ärsyttää Huuda! Huutomerkki! !! En nyt halua dissata ketään tällä kappalevalinnalla, minuun ei vaan kolahda.

Kuvahaasteen written words on omalla käsialallani kirjoitettu Charlie Chaplin -sitaatti elokuvasta Kaupungin Valot. Katsoin leffan viime kesänä ja tämä vuorosana iski suoraan tilanteeseen. Tuolloin oli rankkaa, mutta tuo laini syöpyi mieleen ja on toiminut mottonani siitä asti. Monesti kun on ollut vaikeaa niin hokemalla tuota kuin mantraa alkaa valo taas paistaa risukasaankin. Haluaisin joskus nuo sanat tatuoituna ranteeseeni.

Don't you cry no more

Day 1: Favourite Song & Self Portrait

Mistäpä olisikaan mukavampi aloittaa kuin omasta suosikkibiisistään? No mistä tahansa muusta! Minulla suosikkikappale vaihtuu monta kertaa päivässä joten "sen ainoan oikean" suosikin valitseminen on kyllä vaikein kuviteltavissa oleva tehtävä. Pakko myöntää, että olen jo vähän suunnitellut kappaleita tuleville päiville, mutta se johtuu vain siitä että saisin esiteltyä musiikkimakuani mahdollisimman monipuolisesti. Jottei tietyt suosikkibändit olisi liian usein valittuina niin ajattelin nyt alkuun vain heittää tämän hetken suosikin (kyllä, viiden minuutin päästä valitsisin luultavasti toisin), kappaleen jonka olen viimeksi lisännyt soittolistalleni. Ehkä melko yllättävä valinta, mutta tässä tulee perusteluja: Olen nyt koko kesän viettänyt todellista supernaturaholic-elämää. Olen hamstrannut Supernatural- kausia ja tuijottanut kun Winchesterin veljekset ovat antaneet demoneille köniin, nauranut maha kippurassa niin poikien letkautuksille kuin gag reeleillekin ja uppoutunut Deanin silmiin ja Samin vatsalihaksiin. Mmmm... Niin se kappalevalinta! Jo ensimmäisen kauden "tapahtui edellisessä jaksossa" -osassa ja myöhemmin muillakin kausilla soinut kappale kiinnitti aina soidessaan huomioni. Nyt vihdoin sain aikaiseksi tehdä vähän taustatutkimusta ja sain selville mistä kappaleesta oli kyse. Nyt laulan kertosäkeessä tayttä kurkkua ja voi pojat, kyllä toimii! Vanhaa amerikanrokkia, kukapa olisi uskonut? Mutta kappale on ihanan mahtipontinen ja juuri tuo rosoinen rokki nyt sattuu uppoamaan tällä hetkellä. Olen tosi huono analysoimaan musiikkia ja oikeastaan mitä tahansa, joten perusteluiksi saa riittää pelkät tuntemukset. On muuten mahtava lenkkeilykappale, kyllä jalka nousee ihan eri tavalla kun tätä kuuntelee! Ja jos tuntuu vaikealta, rääkyy vaan mukana että DON'T YOU CRY NO MORE!!! niin kummasti helpottaa. Mutta pidemmittä puheitta, olkaa hyvät: Kansas ja Carry On Wayward Son!

Ja sitten sen omakuvan vuoro. Mietin pitkään että millaisen omakuvan ottaisin. Pitäisikö meikata ja koettaa edustaa vai pitäisikö keksiä jotain erikoista, yrittää tunkea kuvaan persoonallisuutta? Päädyin lopulta ottamaan kuvan ihan naturellina, saunan jälkeen puhtaana ja luonnollisena. Rehellisesti minuna. Sitä paitsi tänään on ollut varsinainen ryönäpäivä, koko päivä on menty tukka ponnarilla ja ensimmäisissä vaatteissa mitkä eteen tuli, niin helpoin tapa toteuttaa omakuva oli käydä pesulla ja heittäytyä sitten kameran eeteen. Onpahan ainakin puhtaat hiukset!

Baby Boy

Mä oon niiiiiin innoissani maailman tämän hetken kiinnostavimmasta uutuudesta, eli Prinssi Williamin ja Catherinen tuoreesta poikavauvasta! Erityisesti sen takia, että tuo pieni ihme tulee tulevaisuudessa kuulumaan sukuun, minulla nimittäin on vakaat aikomukset vielä naida se raikuliprinssi Harry. Että Harry, if you read this, please contact me for more details about our becoming wedding! It's written in the stars, or, at least in my 19th birthday card...

30 day photo/song challenge

Nyt sitten laitetaan tämä blogi ihan toden teolla käyntiin. Tällä kertaa ei tyydytäkään köröttelemään pelkällä ykkösvaihteella vaan survaistaan suoraan kakkonen silmään ja tehdään (lähes) eevisvarma suunitelma tämän blogin hengissä pitämiseksi ainakin seuraavan 30 päivän ajan. Eli haastetta kehiin ja jopa kaksin kappalein! Tarkoituksena olisi huomisesta lähtien julkaista vähintään alla esiteltävien haasteiden verran sisältöä tänne blogin puolelle. Postaukset tulee tänne ns. päivän myöhässä, että ehdin varmasti saada haasteet julkaisukuntoon. Eli haasteiden toteutus alkaa jo tänään, mutta tuloksia luvassa vasta huomenna. Mutta pidemmittä puheitta, tässä ne haasteet!

Ensimmäisenä esittelyssä musiikkiaiheinen haaste, jossa siis on tarkoituksena esitellä erilaisia kappaleita yllä lueteltujen kriteerien perusteella. Pääsääntöisesti linkkaan biisit tänne Spotifyn kautta, mutta Youtubea käytän jos haluan teidän myös katsovan videon kappaleeseen.

Toinen haaste onkin sitten valokuvaushaaste. Nappaan siis joka päivä kuvan yllä olevien aiheiden rajoissa ja julkaisen sen sitten täällä perusteluineen. Kuvausväline tulee luultavasti vaihtelemaan armaan Olympus Penini sekä puhelimen ja tabletin kameroiden välillä, riippuen tilanteesta.

Toivottavasti tämän haasteen toteutus ei tyssää heti ensi viikolla ja saatte nauttia(?) sen tuloksista täällä päivittäin!

Fresh Start (again)

Aikaa on taas vierähtänyt. Asioita on tapahtunut. Olen elänyt. Mutta nyt aion taas ottaa ohjakset entistä hanakammin käsiini ja ohjastaa tätä blogia meni se sitten mihin tahansa. Uusi ulkoasu, uudet kujeet. Vaikka haluan aloittaa nyt puhtaalta pöydältä, en aio poistaa vanhoja postauksia. Ne ovat menneisyyttäni enkä aio enää itse palata niihin. Jos joku joskus haluaa kaivella niitä, niin en aio estää. En kadu mitään. Vaikka jotkut vanhoista löpinöistä saakin minut punastelemaan, niin saakoon. Ei oikeasta elämästäkään saa noin vain poistettua epämieluisia muistoja.
Mitä minä sitten olen puuhaillut sitten viimeisimmän postauksen? Noh, ensinnäkin Postikortteja Kotiin kertoo ensimmäisen kolmen viikon tapahtumat. Sen jälkeen olen vetänyt lonkkaa. Ajattelin ottaa itselleni nyt ihan kunnolla aikaa vain olla ja miettiä. No se miettiminen on jäänyt vähän vähemmälle. Sen sijaan olen antanut elämän viedä. Koulu alkaa vasta vuoden päästä. Viime syksynä minulla oli suuret suunnitelmat tulevalle vuodelle, mutta oikeastaan olin aika rikki. Annoin silloinkin elämän viedä, tosin ei niin kivaan suuntaan. Kun lopetin siivoushommat niin elämä on vienyt paljon kivempaan suuntaan. Olen tehnyt asioita joista nautin. Tanssinut auringossa. Liikkunut enemmän. Laihtunut. Matkaillut. Viettänyt aikaa ihanien ihmisten kanssa. Käynyt festareilla. Kiljunut ääneni käheäksi. Ajanut läpi yön ihan vain siksi että on huvittanut. Ostanut pitsialushousuja. Katsonut koko päivän telkkaria. Lukenut. Humaltunut. Tehnyt asioita hetken mielijohteesta. Laulanut julkisella paikalla. Enkä ole katunut. En hetkeäkään. Kuten en koskaan aiemminkaan, mutta nyt olen todellakin nauttinut joka hemmetin hetkestä. Loppuun vielä kuvia minusta. Onnellisena.