lyhyestä virsi kaunis

Joskus teinileffat vaan saa tajuamaan joitain asioita. Vaikka onkin hassua samaistua 14-vuotiaaseen brittiteiniin kaikkine ongelmineen, sitä vaan huomaa kaiken sen teineilyn keskellä itsensä. Ja vieläpä 18-vuotiaan itsensä. Sitä se teettää, teinileffojen katsominen. Joissa teinejä yleensä esittää vähintään omanikäiset näyttelijät. Vaikka onhan 18-vuotiaskin vielä teini, mutta ei NIIN teini. You know what I mean? 

15-vuotias minä.

changing names

Tän postauksen sisältö on pieni, mutta ajattelin sen kuitenkin tehdä. Mä muutin nimimerkkini maypatchista eevmaniksi. Miksi? Koska laitan ihan juuri pystyyn toisen blogin, joka tulee samalla toimimaan mun kuvisdiplomin portfoliona, ajattelin, että nimimerkin pitää olla hieman virallisemman oloinen. Eevmanilla on oikeasti tarinakin. Sen lisäksi että se on mun käyttäjätunnus koulun verkkoon, se on myös mun alteregosupersankarinimi. Ja mun tulevan diplomityönaihe on sankarit, joten, tadah: täydellinen nimimerkki! Mulla on myös viime kesän leirillä toisen ohjaajan kanssa yhdessä tehty paita, jossa lukee mun puolella EEVMAN. Että siinä tarinaa nimimerkistä. Ja jos ette tajunnut vielä, siinä on mun etunimen ja sukunimen alut yhdistetty! Mutta joo, nyt mä painelen perustamaan sitä blogia (mulla on taas vaihteeks hyppäri...), pus vain!

The short film adventures of fabulous Eevman

koska joskus hyppytunnitkin voi olla tylsiä.

Yleensä ihmiset hyppii riemusta saadessaan tietää, että heillä on kaksi ensimmäistä tuntia (heheh) hyppyä. Noh, minä en. Sen siitä saa kun asuu keskellä metsää, josta on matkaa kouluun about 15 kilometriä ja jossa linja-auto on lähes yhtä harvinainen kuin tyrannosaurus rex. Eli yleensä sulla on vain yksi mahdollisuus päästä kouluun. Mulla se on herätys viimeistään klo 7, taksi pihassa 7.35, taksi vie minut linja-autopysäkille josta sitten hyppään linkin kyytiin ja ajelen sillä noin 50 minuuttia, jotta pääsen kouluun. Joka alkaa vasta kahden tunnin päästä siitä, kun olet saapunut koululle. Onko se reilua, kun normaalisti 15 MINUUTIN matkaan, menee kouluaamuina YLI TUNTI? Ei ole. Tänään kyllä pääsin äitin kyydilla koululle, mutta koska minulla on nuorempia sisaruksia, joilla alkaa koulu jo ysiltä, joten ei paljon lohduttanut. Sainpahan ainakin syödä aamupalan rauhassa.
Kyllähän ne hyppytunnit lämmittää sellaisten mieltä, keillä on paremmat kulkumahdollisuudet KOKO PÄIVÄN. Mua se taksi tulee hakemaan tasan kerran päivässä, joten se on joko ota tai jätä. Enkä mä viitsi lintsata koulusta ihan vaan sen takia, että mulla on kaksi ekaa tuntia hyppyä. Oma auto ois jees, mutta koska olen köyhä opiskelija, tilanne on no money no funny.
Mä olen nyt siis ollut tosi ahkera ja lukenut kaiken maailman blogeja koko aamun ja koska en jaksanut enää, ajattelin ilahduttaa teitä tällä säälittävällä valituksellani. Olkaa hyvät.

alkydimaalia ja lakkabensiiniä

Että mitä häh? Noin mä ajattelin vielä eilen aamuna kun aloin maalaamaan tulevia hyllyjäni. Mitä ihmeen alkydimaalia, ihan tavalliselta maalilta tuo näyttää! Kaikki menikin mallikkaasti kunnes tuli aika pestä pensseli. Kun pensseli ei vedellä ja raivokkaalla hinkaamisella irronnutkaan, meinasi sormi mennä suuhun. Paitsi että ei meinannu. Mun kädet oli ihan ruskean alkydimaalin (JOKA EI MUUTEN SITTEN OLE VESILIUKOISTA) peitossa, ja niin tahmaset ettei oo todellista. Mun sormet alko tarttua yhteen ja pakokauhu hiipiä selkää pitkin. Kyynärpäitä apuna käyttäen kiiruhdin iskän luo. "Miten mä saan tän ruskeen maalin pois kun tää ei oo vesiliukosta?" Iskä kaiveli mulle pullon lakkabensiiniä, jonka kanssa lotrasin sitten hetken. Hyvin irtosi maalit, eikä edes kynsilakat lähteny. Mä luulin, että lakkabensiini olisi vahvaakin, mutta ei se silti kynsilakanpoistoainetta voittanut!

Mun huoneen makeover on sujunut tosi hyvin, vaikka hiominen oli kamalinta ikinä, ja jouduin vähän turvautumaan veli- ja serkkutyövoimaan telatessa. Koska mä en vaan osannut telata tasaisesti. Mutta kiekuroista olen ylpeä! Kuvia on kyllä luvassa kunhan saan tän urakan loppuun, menee vielä hetki kunhan saan nuo hyllyt seinälle ja lattiat tyhjäksi. Sitten vielä jotain stereopöydän tapaista (pitää varmaan ostaa TV-taso, mun stereot on vähän raskaampaa kaliiberia) ja parit kehykset ja it's reaaaady! 

Tein eilen aivan taivaallisia suklaamuffinseja, tässä teille silmänruokaa, maun saatte kuvitella ihan itse!

Hurts et cetera (well, not much et cetera...)

Koska minulla ei ole sanoja kuvaamaan viime viikonlopun tapahtumia, annan kuvien puhua puolestaan.

Tässä ne onnistuneet kuvat niistä kahdestasadasta otetusta kuvasta. Ja anteeksi niidenkin laatu.

Ja sokerina pohjalla:

Affair. (Ainoa niistä neljästä otetusta videosta, josta saa jotain selvää...)

Joskus elämä vaan on better than love. HURTS, YOU ALWAYS HAVE A PLACE TO COME (my bedroom...)! Kompastukaa kateuteenne, nää on mun! <3

pikakuulumiset!

Hurts oli ihanista ihanin, ei voi muuta sanoa. Mä oisin voinu olla siellä konsertissa ikuisuuden lisää, enkä ois saanu tarpeekseni. Lisää tästä myöhemmin, kun saan ne lupailemani kuvat koneelle! Nyt mä vaan sanon että se todellakin oli better than love, tai ainakin suurinta rakkautta mitä mä olen koskaan kokenut.
Nyt mulla on  menossa suuri huoneeni makeover, tänään tyhjensin tän melkein kokonaan, keskellä lattiaa on peili- ja työpöydät peitettynä sanomalehdillä, serkkuni sanoin, näyttää ihan tulivuorelle. Ensi yön nukun olkkarissa, hyvästi yksityisyys! Mä myös olin fiksu ja teippasin mun komeron oven kiinni, joten en saa sieltä  mitään vaatteita. Se on teipattu kiinni ihan vaan sen takia, ettei hiomapöly mene sinne, kun se ovi ei pysy kiinni. Mä siis myöskin hioin seinät tänään, mikä oli sieltä ja syvältä. Meillä on hiomakone, mutta se hiomapaperi ei oikein pysyny siinä, joten päätin sitten hioa käsin. Ja se jos mikä on hirveintä ikinä. Noo, tulipahan päivän liikunta-annos hyppiessä ylös alas ja hinkatessa kädet vetelinä. Huomenna sitten hiomapölyjen putsaus ja maalia pintaan! Mutta tästäkin tapauksesta myöhemmin lisää!

Mites teidän viikonloppu meni? Ja millasia suunnitelmia syyslomalle? Pus.

-----> Hurts @ Helsinki

Pus. Tuon tuliaisia, jos muistan ottaa kuvia!

red mile

Mä laitoin kynnet samalla kun katsoin Vihreää mailia boksilta. Hyvä leffa, voi itku sentään. Kynnet syntyi siinä sivussa. Ja toi punanen lakka oli vähän lopussa, joten se näyttää vähän röpelöltä, kun piti kaivella. Ja anteeksi taas kuvanlaatu, mä onnistun aina ottamaan niiiiiiin hyviä kuvia. Mutta idea näkyy, right?

my sweet saturday (and sunday)

Mulla oli lauantai-iltana varattu aikaa, suklaata ja punaviiniä ihan vaan itselleni. Oli aika luksusta. Se oli palkinto mun ah, niin rankasta YO-rupeamasta. Kauhulla odotan kevättä ja VIISIÄ kirjotuksia. Mutta niiden aika ei ole nyt, ja mä kieltäydyn ajattelemasta asiaa ennen kun syysloma loppuu. Sitten pitäs varmaan jo alkaa tankkaamaan historiaa. Mutta, ei tänään, ei nyt. Nyt on vain tämä hetki. Ja niin on muuten huomennakin. Mutta joskus on ajateltava muutakin kuin nykyhetkeä. Mutta ei nyt, kuten sanoin.

Waltz to the Moon

Mun hemmotteluilta alkoi parin kilsan kuutamokävelyllä. Ei ollut paljon mitään pilviä, joten kuu ja tähdet näky ihanasti. Oli aika kylmä, jotain kolme astetta, mutta mulla oli ihan tarpeeks päällä. Mä kuuntelin maailman parasta kuutamokävelymusiikkia. Ja sitten kuulokkeista tuli tämä:

Tähän pystyy valssaamaan ihan hyvin, eikö? Onneks kukaan ei nähnyt kun mä vedin sellasta tanssishow'ta pitkin kuun valaisemaa tietä, että siinä ois moni jääny toiseks! Jotain hyvää sentään siitä, että asuu keskellä metsää. Ja sitten tuli tämä:

Ja tähänkin pystyy valssaamaan, hieman nopeatahtisesti mutta I DID IT! Voin kertoa, että enää ei ollut kylmä sen jälkeen. Olihan noita muitakin biisejä, jotka siivittivät mun öistä tanssihetkeä, mutta nämä jäi parhaiten mieleen. Suosittelen, mä ainakin pystyin ihan antaumuksella pyörimään ja hyppimään ja huitomaan ilman ajatustakaan itseni hillitsemisestä. Se tekee joskus tosi hyvää. Tulkaa vaikka meille, voidaan yhdessä tanssia niin ettei kukaan nää. 

Stars and Chocolate Kisses (and Sauna)

Mä pääsin suoraan ulkoa lämpöseen saunaan. Varpaat oli ihan jäässä kun tulin sisälle, joten oli ihanaa vaan napata pyyhe ja hypätä suoraan lauteille. Ensin mä laitoin kasvonaamion. Kyseessä oli H&M:n suklaanaamiohöskä, joskus lahjaksi saatu. Tuoksu ihan törkeen hyvälle, teki vaan mieli lipasta huulia koko ajan!

Mä tein  myös jalkakylvyn (omenajalkasuolaa) ja laitoin saunatuoksua (viherminttu) löylyveteen. Ah, mitkä aromit! Saunan jälkeen vielä aitoa kreikkalaista oliiviöljy+aloe vera+kaakaovoi+manteliöljy vartalovoidetta ja piparminttu+luumu jalkarasvaa ja mun hajunystyrät (vai mitkä ne on, hajukarvat?? nystyrät on suussa I KNOW!) oli taivaassa. Mä myös kävin tähyilemässä tähtiä, kun iskä sano että pitäis olla tosi paljon tähdenlentoja. Ja mä en tietenkään bongannu ainuttakaan. Just  my luck.

More Chocolate Kisses, Wine and the Love of my Life

Sitten olikin illan loppuhuipennus telkkarin ääressä. Mun kestosuosikkini Holiday ja yksi mun elämäni miehistä, JUDE *heartheartheart* LAW. Jotain elämää suurempaa. Sydämen pakahtuminen yhdistettynä suklaaseen ja viiniin, tuloksena sellainen autuuden tunne, ettei toista. 

"You are quickly becoming one of the most interesting girls I've ever met."

Mun suosikkikohtaus, Amandan ja Grahamin ensitapaaminen, on jotain ihan mahtavaa. Mä voisin katsoa sen over and over again! Rakkaus. 

Jos joku ei jostain syystä ole nähnyt kyseistä, hömppäleffojen aateliin kuuluvaa mestariteosta, nyt olis sitten korkea aika. Mä katon ton monta kertaa vuodessa, ja se vaan paranee koko ajan. Mä en tule koskaan kyllästymään siihen. Loistavat näyttelijät ja mukaansatempaava vaikkakin aika yksinkertainen juoni ja hienot musiikit (Hans Zimmer!!!) tekee Holidaysta mulle täydellisen leffan. Mun sydän sulaa joka kerta. Enkä mä vaan voi sille mitään. Katsokaa se ihmiset, tämä on käsky!

Glorious Sunday Morning and the rest of the Day (in Photos)

Sleep tight my dearest ones, sweet dreams and warm blankets.

Yllättävän hyvä päivä

Eilen iltana mä ajattelin, että ei elämä, en tasan halua tänään kouluun. En. Halua. Luvassa oli makoisasti vähän psykologian koetta aamulla ja sitten kolmen jälkeen vielä ah, niin ihana Cooperin testi. Psykan kokeeseen olin lukenut öööh, puoli kirjaa (lopulta sain sen MELKEIN luettua) ja Cooperin olin valmistautunut öööh, en yhtään.  Siinä välissä oli sitten vähän matikkaa, äikkää ja vähän lisää psykaa.
Noh, aamu lähti vallan mainiosti käyntiin, kuuden tunnin yöunien jälkeen. Mä melkein yllätyin, että mä sain revittyä itseni sängystä. Mulla oli niin vetämätön olo, ettei toista. Mun piti aamutoimien lisäksi etsiä jostain lenkkarit. Mulla ei ole ihkapihka omia lenkkareita, joten yleensä käytän siskon kenkiä. Mutta tänään neiti päätti tarvita niitä, joten en saanut niitä lainaan. Siispä metsästämään äitin lenkkareita. Jotka lopulta löytyivät ulkoa. Hieman kosteahkoina ja ah, niin hyvän tuoksuisina. Nooh, parempien puutteessa messiin vaan.
Mun ahdistus oli vielä ihan kympissä kun pääsin pysäkille. Yllättävää kyllä linja-auto oli vähän etuajassa, joten iloisena siitä, ettei tarvinnut palella pysäkillä, hyppäsin lämpöisen linjurin kyytiin. Yritin vielä kertailla viimeisiä motiivi- ja älykkyysliirumlaarumeita, mutta eipä siitä niin hirmuisesti hyötyä ollut. Sitten vain kokeeseen, hyyyvin skarppina. Onneksi pääsin ikkunariviin istumaan, oli tosi mukava katsella miten keltaiset koivut loistivat tavallistakin keltaisempina, kun taustalla oli hirmu synkän näköiset pilvimassat ja kun aurinko jostain pilven raosta paistoi juuri niihin koivuihin. Ja hymyn huulille toi myös sauvakävelevä naisparivaljakko, jotka olivat reippailleet purtsikalla myös maanantaina, kun väkersin ranskan yo-koetta. Koe ei ollut hirveän vaikea, mutta ei kyllä ihan helppokaan. Sujuvaa sontaa reilu konseptillinen, pitäisi sillä ainakin läpi päästä.

Päivän loput tunnit menivät vähän sumussa, ajatukset harhaili jo Cooperissa. Hyppytunnilla ennen testiä kopsailin muistiinpanoja, kun ranskan opettaja tuli sanomaan, että nyt olisi tuloksia tarjolla. Olin ihan että mitäh, nyt jo, ja vähän sekavin ajatuksin seurasin opettajaa opettajienhuoneeseen. Sitten kun selvisi että pisteet riittää vahvaan C:hen, multa meinas tippua korvat päästä. MITÄ IHMETTÄ!? C!? Se ylitti mun odotukset ihan roimasti, mun tavotteena kun oli ihan vaan päästä läpi. Cooperin testin unohtaneena, kädet vähän täristen menin takaisin vihkon ääreen. Vähän aikaa siinä istuin ja lagasin. Huh.
No, sitten iski todellisuus, kun oli aika lähteä kiertämään loputonta kehää. Siltä se ainakin ennen suoritusta tuntui. Mutta kun se lähti siitä rullaamaan, niin ei se niin kamalalta tuntunutkaan. Mun tavoitteet ylittyi roimasti (vaikka ei mulla varsinaisia tavoitteita ollutkaan) ja kaikkein yllättynein mä olin siitä, että tosiaan jaksoin hölkätä koko ajan. Mä kun en tunnetusti ole mikään urheilija. Suuri kiitos mun onnistumisesta kuuluu ihanille kannustajille, se auttoi tosi paljon. Iso halaus kaikille.
Kivaa oli myös se, että huomiselle ei tullut läksyjä. Eli tämä ilta on omistettu ihan vaan kivoille jutuille.

J'étais tout seul à la maison.

Tänään mä olen yrittänyt ahkerasti opiskella ranskaa. Voin kertoa, että ei ole sujunut ihan suunnitelmien mukaan, mutta nyt pitäisi olla edes jotain päässä. Epäilen kyllä.

Olin siis yksin kotona, joten sain tehdä ihan mitä huvittaa ihan miten huvittaa. Ensin mä poltin levyllisen musiikkia. Syksy 2011 vol.2 sisältää musiikkia mm. sellaisilta artisteilta ja bändeiltä kuin Airship, Milow, Delay Trees, Phoenix, Bombay Bicycle Club ja Bon Iver. Tuo levy on soinut aika isoilla volyymeilla melkein koko päivän. Söin lakritsijäätelöä ja pitsaa, ja tiskasinkin! Katsoin myös telkkaria vähäsen. Mutta suurimman osan ajasta OPISKELIN. Oli huomattavasti paljon hauskempaa lukea ranskan pronomineja hyvän musiikin soidessa taustalla (välillä ehkä ihan vähän musiikki vei mukanaan, ihan vähän, ei paljon. Enkä ainakaan tanssinut ympäri taloa hyvin typerän näköisenä.) Ulkona olisin halunnut käydä, mutta en jaksanut laittaa tarpeeksi päälle, joten tyydyin katselemaan syksyä ikkunan läpi. Tämä päivä menikin pitkissä kalsareissa, neuleessa ja säärystimissä. Parasta, kun yksin ollessa saa näyttää millaselta ryysyläiseltä tahansa. Ja siltä mä tänään näytinkin...

Eilen laittelin taas kynsiä, Pienen Kynsiblogin innoittamana. Selaillessani tuota blogia osui silmiin tutorial liukuvärjäykseen, joka näytti aika simppeliltä ja kivalta. No, tässäkin tapauksessa helpommin sanottu kuin tehty ja että toivottavasti harjotus tekee mestarin. Ja anteeksi kauheassa kunnossa olevat kynsinauhat.

Mutta nyt, se ois vielä viimeset kieliopit päähän, ja sitten ehkä jotain kivaa, kuten leffa ja iiiiso muki teetä?

Au revoir! Je vous aime. 

viikonloppu-viikonloppu ja lapsuudenkaipuu

Musta ei oo pitkään aikaan viikonloppu tuntunu näin viikonlopulta. Mä vietin tänä aamuna jotenkin nostalgisen lauantaiaamun: heräsin puol kympiltä, menin peittoon kääriytyneenä sohvaan telkkarin äärelle ja otin aamupalaa mukaan. Sen jälkeen vietin vähän karkkipäivää ihan kun pienenä. Tosin lastenohjelmat oli vaihtunut ruokaohjelmiin (Arvostele mun illallinen Australiassa), mutta muuten ihan sama meininki kuin vuosia sitten.

Mutta jatko ei tule sujumaan kuin vuosia sitten. Barbileikit on vaihtuneet ranskan kirjoihin (joista mä pääsen maanantain jälkeen eroon!!!) ja siivouspäivästä luistamiset oikeaan siivoamiseen. Aikuisten maailma kuulostaa niin tylsältä! Joskus mä kaipaan niitä hetkiä, kun en tarvinnut ketään muuta ihmistä viihtyäkseni oman huoneen sisään rakentuneessa mielikuvitusmaailmassani. Saatoin leikkiä tuntikausia yksin, enkä kaivannut muiden seuraa lainkaan. Kyllä muidenkin kanssa oli ihan kiva leikkiä, mutta omissa leikeissä sai aina ihan itse päättää mitä tapahtui.

 Nykyisin yksin omassa huoneessa istuminen saattaa välillä masentaa, kun tuntuu että kukaan ei välitä kun ei vietä juuri nyt aikaa kanssani. Ennen näissä tilanteissa oli aina joku leikki odottamassa ja viemässä ajatukset muualle. Mikä nyt vie ajatukset muualle? Musiikki? Kirja? Elokuva? Piirtäminen? Liikunta? Mahdollisesti, mutta minun kohdallani nämä ei aina toimi. Ajatukset puskee läpi, kaikesta.

En väitä, että olisin vielä aikuinen, mutta kyllä se varsinainen lapsuus on jo jäänyt taa. Velvollisuudet on lisääntyneet ihan huomaamatta ja kaikki mikä lapsena oli sallittua on muuttunut epäsopivaksi. Kyllähän noita joitain uusia oikeuksia on tullut,  mutta ei ne vedä vertoja lapsuuden huolettomuudelle ja vapaudelle.

Nyt mä menen tekemään tylsiä aikuisten juttuja. Jos sen jälkeen vaikka voisi ihan vähän aikaa olla lapsi, ja mennä huolettomana hyppimään tuonne ihanaan syyspäivään?