Thirty Seconds To Mars 28.6.2013 Rock The Beach, Helsinki
Jonne Aaron 3.7.2013 Häyrylänranta Pop, Konnevesi
Hurts & Michael Monroe 5.7.2013 Ruisrock, Turku
Muse 27.7.2013 Olympiastadion, Helsinki
perjantai 30. elokuuta 2013
Summer of Music
Kulunut kesä on kyllä ollut mun suosikkikesä ikinä. Loistavaa seuraa, seikkailuja ja naurua. Mutta ennen kaikkea musiikkia. Livemusiikkia. Mä oon niin nauttinut.
keskiviikko 28. elokuuta 2013
Polttaritaikoja
Olin viime lauantaina elämäni ensimmäisissä polttareissa. Toivon todella, ettei ollut viimeiset!
Ensi lauantaina tanssitaan häitä, kuinka ihanaa?
Ensi lauantaina tanssitaan häitä, kuinka ihanaa?
torstai 22. elokuuta 2013
brighter than a shooting star
Day 30: Favourite song at this time last year & Self portrait again
Viimeistä viedään! Oon kyllä tosi ylpeä, että muistin/ehdin/jaksoin postata näitä 30 päivää! Välillä oli kiirettä, mutta onneksi ajastin on keksitty. Välillä meni vähän seuraavan päivän puolellekin, mutta kokonaisuus ratkaisee. Toisinaan postausten taso oli kyllä järkyttävyyttä, mutta tärkeintä olikin tuottaa sisältöä, edes jotain. Postaustahti luultavasti hellittää nyt hieman, mutta yritän kuitenkin muutaman postauksen viikossa saada kasaan. Mulla on muutama idea hautumassa, toteuttelen niitä kunhan kerkiän!
Vuosi sitten ehdoton suosikkibiisi oli Owl Cityn Shooting Star. Se niin boostasi mut läpi kaiken sen hetkisen paskan, auttoi juoksemaan vielä sen viimeisen kilometrin, uskomaan tulevaisuuteen, uskomaan itseen ja pitämään hymyn kasvoilla. Täydellinen tsemppibiisi.
Viimeistä viedään! Oon kyllä tosi ylpeä, että muistin/ehdin/jaksoin postata näitä 30 päivää! Välillä oli kiirettä, mutta onneksi ajastin on keksitty. Välillä meni vähän seuraavan päivän puolellekin, mutta kokonaisuus ratkaisee. Toisinaan postausten taso oli kyllä järkyttävyyttä, mutta tärkeintä olikin tuottaa sisältöä, edes jotain. Postaustahti luultavasti hellittää nyt hieman, mutta yritän kuitenkin muutaman postauksen viikossa saada kasaan. Mulla on muutama idea hautumassa, toteuttelen niitä kunhan kerkiän!
Vuosi sitten ehdoton suosikkibiisi oli Owl Cityn Shooting Star. Se niin boostasi mut läpi kaiken sen hetkisen paskan, auttoi juoksemaan vielä sen viimeisen kilometrin, uskomaan tulevaisuuteen, uskomaan itseen ja pitämään hymyn kasvoilla. Täydellinen tsemppibiisi.
Halusin viimeisestä selfiestä samantyylisen kuin ensimmäisestä. Puhtaana ja luonnollisena.
keskiviikko 21. elokuuta 2013
mä vaan smurfaan
Day 29: A song from your childhood & A hobby
Mun lapsuudessa oli paljon musiikkia. Mut on kasvattanut lastenlaulut ja Popeda sulassa sovussa. Mä rakastin Janne Hurmetta ja Naikkareita ja sitten oli Smurffit. Yhä edelleenkin suurimpien ysärihittien smurffiversioiden sanat jyrää alkuperäiset. Valitsin Smurffien Mitä yhdestä hajonneesta luistimesta, koska se tuli ekana mieleen.
Kyllä, olen sitä mieltä, että Instagram on harrastus. Ja jos et vielä seuraa mua, niin kipinkapin @eevismaijis, jo 158 erittäin hyvää syytä seurata.
tiistai 20. elokuuta 2013
Burgeri hallussa
Day 28: Makes you feel guilty & Favourite food
Aluksi en millään meinannut keksiä kappaletta tähän, mutta keksin kuitenkin! Kappaleen, joka saa minut tuntemaan syyllisyyttä siitä, että olen taas ollut aika laiska lenkkeilijä. Elastisen Hallussa.
Aluksi en millään meinannut keksiä kappaletta tähän, mutta keksin kuitenkin! Kappaleen, joka saa minut tuntemaan syyllisyyttä siitä, että olen taas ollut aika laiska lenkkeilijä. Elastisen Hallussa.
Lempiruokaa ei oikeastaan ole mitään tiettyä, mutta hyvin tehty burgeri on kyllä aika maukas.
maanantai 19. elokuuta 2013
Our love is madness
Day 27: Wish you could play & Shadow
Koska en tosiaan osaa soittaa mitään soitinta, en ole hirveästi miettinyt musiikkia siltä kantilta, että vau, tän haluaisin osata soittaa. Suoraan sanottuna olisi todella hienoa, jos osaisin soittaa ihan mitä vain. Valitsin tähän nyt sitten vain jonkun hyvän biisin. Käytiin ihanaisen Ellin kanssa katsomassa Musen Helsingin keikka, ja voi poitsut se oli kyllä ihan uskomatonta. Mutta siitä myöhemmin lisää. Valitsin tämän hetkisen Muse-suosikin, Madnessin. Se on vaan elämää suurempaa. Äärimmäisen hieno kappale, joka todellakin olisi mieletöntä osata soittaa, vaikka sitten nokkahuilulla.
Koska en tosiaan osaa soittaa mitään soitinta, en ole hirveästi miettinyt musiikkia siltä kantilta, että vau, tän haluaisin osata soittaa. Suoraan sanottuna olisi todella hienoa, jos osaisin soittaa ihan mitä vain. Valitsin tähän nyt sitten vain jonkun hyvän biisin. Käytiin ihanaisen Ellin kanssa katsomassa Musen Helsingin keikka, ja voi poitsut se oli kyllä ihan uskomatonta. Mutta siitä myöhemmin lisää. Valitsin tämän hetkisen Muse-suosikin, Madnessin. Se on vaan elämää suurempaa. Äärimmäisen hieno kappale, joka todellakin olisi mieletöntä osata soittaa, vaikka sitten nokkahuilulla.
Hiuksia.
sunnuntai 18. elokuuta 2013
Guitarhero
Day 26: You can play on an instrument & Memories
Minähän en tunnetusti osaa soittaa muuta kuin suutani. Osaan kuitenkin (jotenkuten) soittaa Guitarheroa. Mediumilla. Joten käytän nyt oikein urakalla mielikuvitusta ja lasken Guitarherokitaran instrumentiksi ja medium-taitotasolla kappaleen handlaamisen kappaleen osaamiseksi. Koska en halua nynnyillä enää yhtään enempää, valitsin biisin josta olen saanut (useampaan kertaan) täydet 100 prosenttia oikein. Ja kaiken lisäksi se ei edes ole pelin alkupään ns. todella helppoja kappaleita. Mutta jos totta puhutaan, en ole soittanut sitä varmaan vuoteen, koska meidän pleikkari ei toimi nykyisin. Kuitenkin luotan omaan sorminäppäryyteeni sen verran, että biisi luonnistuisi edes semihyvin vieläkin. Eli meitsin Guitarherobravuuri, olkaa hyvät! Weezer ja My name is Jonas. Ja nyt on muuten pakko ympätä tähän postaukseen loistokas otos viime maanantailta kun todellakin leikin kitarasankaria pitkän tauon jälkeen.
Minähän en tunnetusti osaa soittaa muuta kuin suutani. Osaan kuitenkin (jotenkuten) soittaa Guitarheroa. Mediumilla. Joten käytän nyt oikein urakalla mielikuvitusta ja lasken Guitarherokitaran instrumentiksi ja medium-taitotasolla kappaleen handlaamisen kappaleen osaamiseksi. Koska en halua nynnyillä enää yhtään enempää, valitsin biisin josta olen saanut (useampaan kertaan) täydet 100 prosenttia oikein. Ja kaiken lisäksi se ei edes ole pelin alkupään ns. todella helppoja kappaleita. Mutta jos totta puhutaan, en ole soittanut sitä varmaan vuoteen, koska meidän pleikkari ei toimi nykyisin. Kuitenkin luotan omaan sorminäppäryyteeni sen verran, että biisi luonnistuisi edes semihyvin vieläkin. Eli meitsin Guitarherobravuuri, olkaa hyvät! Weezer ja My name is Jonas. Ja nyt on muuten pakko ympätä tähän postaukseen loistokas otos viime maanantailta kun todellakin leikin kitarasankaria pitkän tauon jälkeen.
Kasaan tällä hetkellä omia muistelmiani kuvamuodossa, tuosta projektista myöhemmin lisää!
lauantai 17. elokuuta 2013
Bimbambumbambembimbumbumbämbimbanbulla
Day 25: Makes you laugh & Low light, no flash
Kuulin tämän ekan kerran kun oltiin serkkujen kanssa saaressa. Istuttiin laiturilla ja selailin jotain Spotify-listaa ja tämä alkoi soida. Meinattiin tippua laiturilta. Juha Hostikka ja Dallapé -orkesteri kappaleellaan Bimbanbulla.
Kuulin tämän ekan kerran kun oltiin serkkujen kanssa saaressa. Istuttiin laiturilla ja selailin jotain Spotify-listaa ja tämä alkoi soida. Meinattiin tippua laiturilta. Juha Hostikka ja Dallapé -orkesteri kappaleellaan Bimbanbulla.
Hämärä komero ja paljettijakku.
perjantai 16. elokuuta 2013
harrasta
Day 24: To be played at your funeral & Faith
Pakko myöntää, tätä en ole tullut ajatelleeksi, en sitten yhtään. Joten nyt tähän täytyy heittää jotain mitä en välttämättä ole ajatellut ihan loppuun asti. Koska nyt en jaksa alkaa käymään kaikkia maailman biisejä läpi ja tutkailemaan sanoja, päädyin tällä kertaa instrumentaalibiisiin, jonka olen tainnut aiemmikin jakaa täällä blogin puolella. Kappale on Ludovico Einaudin kauniin kaunis I Giorno.
Nyt on pakko laittaa vanha kuva, kun se käy tähän niin hyvin tähän. Kuva on otettu viime kevään reilillä Edinburghin linnan edustalla.
Pakko myöntää, tätä en ole tullut ajatelleeksi, en sitten yhtään. Joten nyt tähän täytyy heittää jotain mitä en välttämättä ole ajatellut ihan loppuun asti. Koska nyt en jaksa alkaa käymään kaikkia maailman biisejä läpi ja tutkailemaan sanoja, päädyin tällä kertaa instrumentaalibiisiin, jonka olen tainnut aiemmikin jakaa täällä blogin puolella. Kappale on Ludovico Einaudin kauniin kaunis I Giorno.
Nyt on pakko laittaa vanha kuva, kun se käy tähän niin hyvin tähän. Kuva on otettu viime kevään reilillä Edinburghin linnan edustalla.
torstai 15. elokuuta 2013
He's my sun, he makes me shine like diamonds
Day 23: To be played in your wedding & Shoes
Kuten varmaan jokaisella tytöllä, myös minulla on jo tarkat suunnitelmat unelmahäistä. Noo, tarkat ja tarkat, mutta pääpiirteittäin kuitenkin. Karibianmeren rannalla auringon laskiessa pienellä porukalla. Sen jälkeen lehväkattoiseen katokseen siemailemaan drinksuja kookospähkinästä ja tanssimaan. Hulmuava ohut mekko, hiuksissa kukkia. Siinäpä se pähkinänkuoressa. Mutta unelmahäät on aina unelmahäät, ensin tarvittaisiin se (rikas) mies jonka kanssa mennä naimisiin Karibialla. Musiikkia en ollut sen kummemmin miettinyt ennen alkukesää, kun kuuntelin ajatuksella Lana Del Reyn Young and Beutifulia. Kas siinäpä upea kappale, joka sopisi ihanasti häissä soitettavaksi.
My precious.
Kuten varmaan jokaisella tytöllä, myös minulla on jo tarkat suunnitelmat unelmahäistä. Noo, tarkat ja tarkat, mutta pääpiirteittäin kuitenkin. Karibianmeren rannalla auringon laskiessa pienellä porukalla. Sen jälkeen lehväkattoiseen katokseen siemailemaan drinksuja kookospähkinästä ja tanssimaan. Hulmuava ohut mekko, hiuksissa kukkia. Siinäpä se pähkinänkuoressa. Mutta unelmahäät on aina unelmahäät, ensin tarvittaisiin se (rikas) mies jonka kanssa mennä naimisiin Karibialla. Musiikkia en ollut sen kummemmin miettinyt ennen alkukesää, kun kuuntelin ajatuksella Lana Del Reyn Young and Beutifulia. Kas siinäpä upea kappale, joka sopisi ihanasti häissä soitettavaksi.
Ihania naisia
Day 22: A song you listen when you're sad & Inspiring person
Anteeksi taas myöhäinen ajankohta, hyppäsin aamulla parin kamulin kanssa meitsin fiestaan ja hurautettiin Kuopioon hakemaan kaverin avaimet ja tsekkaamaan sen kämppä sekä koluamaan Ikeaa ja Matkusta. Oli siis taas pitkä päivä. Ostoksiakin voisin mahdollisesti esitellä jossain vaiheessa, tuli taas hankittua kaikenlaista.
Nyt kuitenkin siihen pääasiaan, eli haasteeseen! Lohtumusiikilla lähdetään liikkeelle. Valitsin musiikkia upealta Adelelta. Nyt alkavaan syksyyn käy täydellisesti Adelen mieletön ääni ja kauniit kappaleet. Silloin kun surettaa, Adelen biisit toimii todella hyvin ja kun niitä laulaa mukana, surut haihtuu huomaamatta. Biisivalintani on tällä kertaa Take It All. Ja kuunnelkaa nyt kun se vetää livenäkin noin hyvin. Jumalauta.
Adele on todella inspiroiva henkilö. Mieletön. Haluan omistaa tämän postauksen ihanille, inspiroiville, kauniille, lahjakkaille naisille. Tällä hetkellä mun elämäni inspiroivin henkilö on viimeksi inspiroinut minua rohkeudellaan. Tämä henkilö on upea serkkuni Elli. Minun on vaikea kuvailla Elliä, ainoa sana joka kuvaa minun Elliäni on Elli. Ellin määritelmä on ainutlaatuinen, hämmästyttävä, hupsu, kaunis, rakas, mieletön, rohkea, herkkä, halittava, villi, luotettava. Ellin kanssa voi puhua mistä vain. Ollaan tunnettu aina, ja siihen voi luottaa, että toinen ei hylkää. Ikinä. Voidaan tiuskia, nauraa, itkeä, huutaa, tanssia, hyppiä alasti sateessa, mennä keskellä yötä kävelemään autotielle yöpuvuissa, leikkiä keppihevosilla, kuunnella lempibändejä livenä, ihan mitä vain. Joskus menee pitkiäkin aikoja ettei nähdä tai puhuta, mutta aina jutut jatkuu siitä mihin on viimeksi jääty. Koska hitto soikoon, me ollaan magneetteja, jotka pitää repiä irti toisistaan ja silti vedetään toisemme takaisin yhteen. Rakastan sua muru.
Anteeksi taas myöhäinen ajankohta, hyppäsin aamulla parin kamulin kanssa meitsin fiestaan ja hurautettiin Kuopioon hakemaan kaverin avaimet ja tsekkaamaan sen kämppä sekä koluamaan Ikeaa ja Matkusta. Oli siis taas pitkä päivä. Ostoksiakin voisin mahdollisesti esitellä jossain vaiheessa, tuli taas hankittua kaikenlaista.
Nyt kuitenkin siihen pääasiaan, eli haasteeseen! Lohtumusiikilla lähdetään liikkeelle. Valitsin musiikkia upealta Adelelta. Nyt alkavaan syksyyn käy täydellisesti Adelen mieletön ääni ja kauniit kappaleet. Silloin kun surettaa, Adelen biisit toimii todella hyvin ja kun niitä laulaa mukana, surut haihtuu huomaamatta. Biisivalintani on tällä kertaa Take It All. Ja kuunnelkaa nyt kun se vetää livenäkin noin hyvin. Jumalauta.
tiistai 13. elokuuta 2013
All the Pretty Girls
Day 21: A song you listen when you're happy & Leaves
Kun olen onnellinen, kuuntelen musiikkia. Ei niin väliä mitä. Riippuu tilanteesta. Mutta yksi bändi sopii täydellisesti noihin onnellisiin hetkiin, ja se on FUN. Lähes mikä tahansa biisi käy. Sitä vaan lykkää levyn soittimeen ja päästää hymyn valloilleen, nauraa, hyppii, tanssii. Valitsin kappaleen FUN.in ensimmäiseltä albumilta Aim and Ignite. Kappale on All the Pretty Girls ja jos jonkun jalka ei ala vipattamaan, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen.
Kun olen onnellinen, kuuntelen musiikkia. Ei niin väliä mitä. Riippuu tilanteesta. Mutta yksi bändi sopii täydellisesti noihin onnellisiin hetkiin, ja se on FUN. Lähes mikä tahansa biisi käy. Sitä vaan lykkää levyn soittimeen ja päästää hymyn valloilleen, nauraa, hyppii, tanssii. Valitsin kappaleen FUN.in ensimmäiseltä albumilta Aim and Ignite. Kappale on All the Pretty Girls ja jos jonkun jalka ei ala vipattamaan, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen.
Niin se syksy vaan tulee. Mutta ei se haittaa, alkusyksy on kaunis. Loppusyksy ei, mutta sitä ei vielä murehdita.
maanantai 12. elokuuta 2013
Angry Bird in the Morning Sky
Day 20: A song you listen when you're angry & Morning sky
Mä olen aika huono suuttumaan oikeasti. Yleensä vaan poksahdan, mökötän hetken ja that's it. Puff. Jos suututtaa, tiskaan tai menen lenkille. Suuttuneena ei ole mielestäni oikea hetki musiikille. Silloin puran tunteeni muuhun ja jätän musiikin muille tunteille. Muistan viime syksyltä hetken, jolloin luulin olevani suuttunut. Poksahdin tavallista pahemmin. Mutta näin jälkikäteen ajatellen, se ei ollut vihaa. Se oli pelkoa. Katumusta. Väsymystä. Pettymystä. Suruakin. Mutta koska minulla ei oikeastaan ole vihakappaletta, valitsin tähän sen kappaleen, jota kuuntelin silloin kun olin tuossa tilanteessa. Juoksin säikähtäneenä purkauksestani metsän reunaan, istuin heinikossa ja itkin ja kuuntelin musiikkia. Ainut kappale jonka siitä muistan on The Scriptin ja will.i.amin Hall of Fame. Se jotenkin antoi uskoa ja voimaa. You can be the greatest, you can be the best.
Mä olen aika huono suuttumaan oikeasti. Yleensä vaan poksahdan, mökötän hetken ja that's it. Puff. Jos suututtaa, tiskaan tai menen lenkille. Suuttuneena ei ole mielestäni oikea hetki musiikille. Silloin puran tunteeni muuhun ja jätän musiikin muille tunteille. Muistan viime syksyltä hetken, jolloin luulin olevani suuttunut. Poksahdin tavallista pahemmin. Mutta näin jälkikäteen ajatellen, se ei ollut vihaa. Se oli pelkoa. Katumusta. Väsymystä. Pettymystä. Suruakin. Mutta koska minulla ei oikeastaan ole vihakappaletta, valitsin tähän sen kappaleen, jota kuuntelin silloin kun olin tuossa tilanteessa. Juoksin säikähtäneenä purkauksestani metsän reunaan, istuin heinikossa ja itkin ja kuuntelin musiikkia. Ainut kappale jonka siitä muistan on The Scriptin ja will.i.amin Hall of Fame. Se jotenkin antoi uskoa ja voimaa. You can be the greatest, you can be the best.
Öhöm. Aamuinen taivas. Lasketaanhan yhdentoista jälkeen otettu kuva? Heräsin kyllä jo ysiltä, mutta arvatkaa muistinko napata kuvan silloin? Ensimmäisenä oli mielessä vessa ja lasi vettä. Niin. Ei taivas.
sunnuntai 11. elokuuta 2013
Na Na Na
Day 19: A song from your favourite album & Landscape
On vaikeaa jälleen valita yksi yli muiden, mutta valinta oli tehtävä. Päädyin My Chemical Romancen viimeiseksi jääneeseen albumiin Danger Days: The True Lives of the Fabulous Killjoys. Se yksinkertaisesti rokkaa. Kappalevalinta on Na na na (na na na), aivan kunkkubiisi!
Maisemakuvan ei pitänyt olla näin huonolaatuinen! Kävin ihan vartavasten syöttämässä itseäni hirvikärpäsille ja kuvasta tuli hieno, mutta. Mutta koska en heti laittanut kuvia koneelle niin illan hämärtäessä armas pikkuveljeni oli vallannut tietokoneen ja yhtään häntä tuntien siinä vierähtää vähintään puolille öin, joyen jouduin tekemään patenttiratkaisun. Noloa myöntää, otin tabletilla kuvan KAMERAN NÄYTÖLTÄ ja yritin muokata sen siedettäväksi. Laatu on hirveä ja lupaan laittaa sen oikean kuvan blogiin behind the scenes lisäkuvilla höystettynä. Anteeksi.
On vaikeaa jälleen valita yksi yli muiden, mutta valinta oli tehtävä. Päädyin My Chemical Romancen viimeiseksi jääneeseen albumiin Danger Days: The True Lives of the Fabulous Killjoys. Se yksinkertaisesti rokkaa. Kappalevalinta on Na na na (na na na), aivan kunkkubiisi!
Maisemakuvan ei pitänyt olla näin huonolaatuinen! Kävin ihan vartavasten syöttämässä itseäni hirvikärpäsille ja kuvasta tuli hieno, mutta. Mutta koska en heti laittanut kuvia koneelle niin illan hämärtäessä armas pikkuveljeni oli vallannut tietokoneen ja yhtään häntä tuntien siinä vierähtää vähintään puolille öin, joyen jouduin tekemään patenttiratkaisun. Noloa myöntää, otin tabletilla kuvan KAMERAN NÄYTÖLTÄ ja yritin muokata sen siedettäväksi. Laatu on hirveä ja lupaan laittaa sen oikean kuvan blogiin behind the scenes lisäkuvilla höystettynä. Anteeksi.
Päin Peetä
Day 17: You wish to hear on the radio & the letter P
Nyt on vähän kiire, mutta nyt äkkiä postaan tämän! Eli soisipa radiossa Awolnationin Sail, todella hyvä biisi. Ansaitsisi radioaikaa.
Päin peetähän tää julkaisu nyt menikin, mutta mä olin kiireisenä Martti Syrjän kanssa hesejonossa niin saanen anteeksi. Tarkoituksenahan oli ottaa kuva ja lisätä se tähän myöhemmin ja se myöhemmin on nyt. En mää oo vielä nukkunut, eli lasketaan eiliseen!
Nyt on vähän kiire, mutta nyt äkkiä postaan tämän! Eli soisipa radiossa Awolnationin Sail, todella hyvä biisi. Ansaitsisi radioaikaa.
Päin peetähän tää julkaisu nyt menikin, mutta mä olin kiireisenä Martti Syrjän kanssa hesejonossa niin saanen anteeksi. Tarkoituksenahan oli ottaa kuva ja lisätä se tähän myöhemmin ja se myöhemmin on nyt. En mää oo vielä nukkunut, eli lasketaan eiliseen!
perjantai 9. elokuuta 2013
Dancing Bull
Day 17: You hear often on the radio & Artwork
Tällaisessa tilanteessa mieleen tulee ensimmäisenä kappaleitä, joiden yletön radiosoitto saa ihmisparan epätoivon partaalle. TAAS ne levikset repee ja TAAS tuntuu kuin ois kakskytkaks. Hetken mietittyäni alkoi mieleen pulpahdella kappaleita, joiden soidessa radiossa volyymit nousee melkein ajatuksen voimasta ja sanat karkaavat huulilta ennen kuin huomaakaan. Ne on niitä mulle rakkaita radiohittejä. Tämän hetken soitetuimmista tuli ensin mieleen Hurtsin Blind, mutta kappas, se onkin ollut jo esittelyssä. Seuraavaksi mieleen tuli kappale, joka on soinut radiossa jostain keväästä asti ja vaikkei se enää soikaan niin paljon, aina soidessaan se saa melkein halaamaan radiota. Kyseessä on äärimmäisen upea Bastillen Pompeii. Bastillen levy Bad Blood on ollut kovassa soitossa ja minua harmittaa suuresti ettei tullut lähdettyä Provinssiin tsekkaamaan poikien livekuntoa. Nooh, ehkä ensi kerralla. (Livemusiikista puheen ollen, HURTS, HELSINKI, MARRASKUUN TOINEN. Mä niin olen siellä.)
Tällaisessa tilanteessa mieleen tulee ensimmäisenä kappaleitä, joiden yletön radiosoitto saa ihmisparan epätoivon partaalle. TAAS ne levikset repee ja TAAS tuntuu kuin ois kakskytkaks. Hetken mietittyäni alkoi mieleen pulpahdella kappaleita, joiden soidessa radiossa volyymit nousee melkein ajatuksen voimasta ja sanat karkaavat huulilta ennen kuin huomaakaan. Ne on niitä mulle rakkaita radiohittejä. Tämän hetken soitetuimmista tuli ensin mieleen Hurtsin Blind, mutta kappas, se onkin ollut jo esittelyssä. Seuraavaksi mieleen tuli kappale, joka on soinut radiossa jostain keväästä asti ja vaikkei se enää soikaan niin paljon, aina soidessaan se saa melkein halaamaan radiota. Kyseessä on äärimmäisen upea Bastillen Pompeii. Bastillen levy Bad Blood on ollut kovassa soitossa ja minua harmittaa suuresti ettei tullut lähdettyä Provinssiin tsekkaamaan poikien livekuntoa. Nooh, ehkä ensi kerralla. (Livemusiikista puheen ollen, HURTS, HELSINKI, MARRASKUUN TOINEN. Mä niin olen siellä.)
Taideteoksen virkaa saa nyt toimittaa viime viikolla piirtämäni härkäolio. Tykkään piirtää tuon tyylisiä pikkutarkkoja kuvihässäköitä, en tiedä miten niitä oikein kuvailisi.
torstai 8. elokuuta 2013
Smiling
Day 16: Used to love, but now hate & Smile
Kylläpä nää nyt venyy iltaan/yöhön. Mutta täältä pesee! Kun kuulin ensimmäistä kertaa Jenni Vartiaisen Missä Muruseni On? -kappaleen, olin ihan myyty. Sitten sitä alettiin soittamaan radiossa niin paljon, etyä nykyisin en voi sietää sitä.
Röllipeikkohymyllä mennään! Mulla on niin pieni suu, että hammashymy näyttää lähinnä irvistykseltä ja mun etuhampaat kasvaa vähän päällekkäin. Luulisi että sen takia hymyilisin aina suu kiinni, mutta ei, en todellakaan. Tykkään hymyillä hampaat hehkuen ja sen takia näytän ihan idiootilta kuvissa. Mutta who cares, elämä on liian lyhyt ja julma hymyilemistyylin miettimiseen. So keep on smiling people!
Kylläpä nää nyt venyy iltaan/yöhön. Mutta täältä pesee! Kun kuulin ensimmäistä kertaa Jenni Vartiaisen Missä Muruseni On? -kappaleen, olin ihan myyty. Sitten sitä alettiin soittamaan radiossa niin paljon, etyä nykyisin en voi sietää sitä.
Röllipeikkohymyllä mennään! Mulla on niin pieni suu, että hammashymy näyttää lähinnä irvistykseltä ja mun etuhampaat kasvaa vähän päällekkäin. Luulisi että sen takia hymyilisin aina suu kiinni, mutta ei, en todellakaan. Tykkään hymyillä hampaat hehkuen ja sen takia näytän ihan idiootilta kuvissa. Mutta who cares, elämä on liian lyhyt ja julma hymyilemistyylin miettimiseen. So keep on smiling people!
Just me and my hands
Day 15: A song that describes you & hands
On kamalan vaikeaa keksiä kappaletta,joka kertoisi minusta. Joku muj voisi olla parempi tähän hommaan. Pitkien etsintöjen ja pohdintojen jälkeen päädyin Classifiedin ja David Mylesin kappaleeseen Inner Ninja, koska mun sisäinen ninjani potkii ja voi hyvin, on valmiina tuleviin haasteisiin!
Ja sitä kättä!
On kamalan vaikeaa keksiä kappaletta,joka kertoisi minusta. Joku muj voisi olla parempi tähän hommaan. Pitkien etsintöjen ja pohdintojen jälkeen päädyin Classifiedin ja David Mylesin kappaleeseen Inner Ninja, koska mun sisäinen ninjani potkii ja voi hyvin, on valmiina tuleviin haasteisiin!
Ja sitä kättä!
tiistai 6. elokuuta 2013
i'm blue
Day 14: A song no one would expect you to love & something blue in your house
Mä olen musiikin suhteen melko kaikkiruokainen, ja suurin osa läheisistä myös tietää sen, joten mitään suuria yllätyksiä en osaa heittää tähän. Joten otan esimerkkitapauksen jossa kaveriltani pääsi iso EIKÄ!? kun kerroin diggailevani biisiä. Kyseessä oli Justin Bieberin Beauty and a Beat. Koska tabletilla en pysty linkkaamaan Spotifysta, niin täältä tulee taas Youtube-linkki.
Jotain sinistä. Anteeksi kamalasti tuo kuvanlaatu, mulla on ollut tänään pitkä päivä. Yritän vähän skarpata huomiseksi, puoliväliii!!
Mä olen musiikin suhteen melko kaikkiruokainen, ja suurin osa läheisistä myös tietää sen, joten mitään suuria yllätyksiä en osaa heittää tähän. Joten otan esimerkkitapauksen jossa kaveriltani pääsi iso EIKÄ!? kun kerroin diggailevani biisiä. Kyseessä oli Justin Bieberin Beauty and a Beat. Koska tabletilla en pysty linkkaamaan Spotifysta, niin täältä tulee taas Youtube-linkki.
Jotain sinistä. Anteeksi kamalasti tuo kuvanlaatu, mulla on ollut tänään pitkä päivä. Yritän vähän skarpata huomiseksi, puoliväliii!!
maanantai 5. elokuuta 2013
I will never forget the moment
IIhhihasidhaosciklk aaah mä rakastan Thirty Seconds To Marsia. Rakastanrakastan. Aah. Ainut miinus on se, että Jared ei juossut ilman paitaa metsässä meidän talon takana.
LOVE LUST FAITH + DREAMS
Banaaneita ja marsun kakkaa
Day 13: Guilty pleasure & Flowers
Hmmm, kai siinä on jotain outoa tykätä ruotsalaisesta huumorimusiikista? Pidemmittä puheitta, Sean Banan ja Copacabanana.
Tällaisia kukkia kasvaa meidän pihassa. Mä olen maailman huonoin lajintunnistuksessa, joten en kyllä osaa kertoa näistä sen enempää. Silloin kun istutettiin näitä niin ne näytti mun mielestä marsun kakalta (en todellakaan tiennyt silloin, miltä marsun kakka näyttää, ei ainakaan noiden sipuleilta..) ja siitä lähtien näitä on kutsuttu marsun kakaksi. Eli meillä kukkii penkissä marsun kakkaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)