Voi että mitä menin tekemään kun ostin Adelen albumin 21 viime keskiviikkona. Mä olin metsästänyt sitä jo jonkin aikaa, ja Jyväskylästä sen sitten Sokokselta bongasin. Ei siinä muuta, mä vaan en lakkaa kuuntelemasta sitä. Aina kun pitäs tehdä jotain koulujuttuja, kuten vaikkapa lukea ranskaa, niin mun keskittyminen herpaantuu totaalisesti. Äskenkin mä kuuntelin sitä korvalappustereoilla, ja nukahdin, ja heräsin aina välillä ja nukahdin taas. Koska Adele vaan on niin hyvä. Se rauhottaa mua. Auttaa unohtamaan stressin ja kaiken muun.
Mä niin rakastan Adelen ääntä. Se on just sellanen ääni, että kun sitä kuuntelee, voi oikeasti tuntea samat tunteet kun laulaja. Näitä on harvassa, mutta kyllä niitä löytyy. Onneksi. Liian usein on kappaleisiin vaan laitettu joku pinnallinen ja tuotettu nuori nainen vonkumaan paria sanaa, ilman mitään sanomaa. Mutta kuunnelkaapa vaikka Adelea. On muuten sanomaa ja ääntä. Oikeaa ääntä.
Ja mun mielestä Adele on myös tosi kaunis. Ei herttinen sentään, aivan upeahan tuo nainen on. Se kantaa itsensä ylpeydellä, mikä on aina niin kaunista. Adele on jotenkin niin hirmusen aito ja kunnollinen roolimalli ihan kenelle vaan. Ihan ansaitusti oli Britannian Glamourin Woman of the Year. Ja ihan ansaitusti se on kaikki muutkin palkintonsa voittanut. Adele vaan on... jotain niin kaunista, kaikin puolin.
Mä en malta odottaa torstaina julkaistavaa videota biisiin Someone like you. Se kappale vaan saa aina kylmät väreet aikaan.
Mitä mieltä te olette Adelesta?
TYKKÄÄN! Harvoin kuuntelen, mutta pidän. Paljon. Kerrankin naislaulaja, jolla on persoona. Niin äänessä, kuin tyylissään. Adele erottuu massasta positiivisella tavalla. En kestä niitä massatuotannolla tehtyjä naislaulajia, joita pursuaa joka radiokanavalta ja joiden lähes identtiset "tässä mä nyt vähän hetkutan lanteita ja näytän tosi hyvältä" musiikkivideot pyörii voicella. En ymmärrä. Missä erilaisuus, persoonat, tarinat artistien takana?
VastaaPoistaMäkin kuuntelin aikasemmin Adelea sen mikä tuli radiosta, sitten tuli ladattua pari biisiä ja siitä se ajatus sitten lähti... Se pinnallinen heikunkeikunmeininki ei oo koskaan iskeny muhun, se menee taustalla, mutta muuten ei hirmusesti tuu kuunneltua. Ne biisit kun on joku muu tehnyt niille massa-artisteille, niissä ei vaan oo sitä samaa fiilistä.
VastaaPoistaMä rakastuin Adeleen sillon kasiluokan keväällä, ku ekaa kertaa kuulin autossa kaupungista tullessa Chasing Pavementsin ja ku Skinssissä soi Hometown Glory. Silkkaa rakkautta ever since, ei jumala sentään. Hometown Glory on vieläki mun suosikki Adelelta, ja tulee aina olemaan, vaikka kauheesti tykkään kyl uudemmistaki.
VastaaPoistaEi vaan oo olemassa suurempaa lahjakkuutta. Blows my mind and melts my heart every goddamn time.
Samaa mieltä muruseni, samaa mieltä! Jos Adele ikinä eksyy Suomeen, me NIIN tullaan olemaan paikalla, right?
VastaaPoista