still alive!

Mä selvisin siitä. Viikosta ilman tietokonetta. Possible? It is! Vähän ahdisti välillä kun täällä kotona vaan olla möllötti, niin ei tiennyt mistään mitään, kun yleensä Facebook kertoo kaiken tarpeellisen. Ja sitten oli blogia ikävä. Mulle pompsahteli mieleen melkein kokoajan asioita, joista mä oisin NIIN paljon halunnut kirjoittaa, mutta ei, piti tyytyä laittamaan lapulle jotain ylös, että edes saa kasattua osan tuntemuksista tänne. Mulla on iso osa jutuista ikuistettu kuviin, joten ne maustaa mun kertomusta viikosta ilman tietokonetta.

Lauantaina roadtrip Kangasniemicityyn. Ostin ihan älyttömän upeen julisteen, joka esittää sellasta vanhaa ruskeeta karttaa. Awws. Tykkään. Kunhan saan sille kehykset ja seinälle (luultavasti sitten kun saan mun huoneen makeoverin tehtyä) niin tänne siitä heti kuvaa ah.

Sunnuntaina kynsiterapiaa, luontokuvailua, omenamarenkipiirakkaa ja ihmisen paras ystävä.

Maanantaina mä luin. Ja sain mun huivin valmiiksi! 

Do you like it? I do.

Tiistainakin mä luin. Ja olin Sleepless in Seattle.

Keskiviikkona olin in da city. Eli Jeikeiel, baby! Ja Angelus Rooibosta ja ruotsia.

Torstaina yritin vielä epätoivoisesti tunkea päähäni ruotsin prepositioita. Ja kävin seikkailulla.

"Be my samurai!"

Ja sitten tuli perjantai. Ja NE. Ruotsin kirjoitukset. Yllättävän kivuton kokemus. En halua muistella tapahtunutta, liian väsynyt kirjoittamaan mitään juuri nyt. Ja illalla/yöllä yhdet 18-synttäribileet. Aika mahtavuutta, koko Food, Love and Barman oli paikalla. Joten mikä voisi olla parempaa? Maailma parani kertaheitolla. Keskustelut saattaa olla syvällisiä neljän aikaan yöllä. Ihan vähän vain.

Ja seuraavana aamuna on nautinnollista lähteä puoli 10 toisille synttäreille. Tällä kertaa kuuskymppisille. Ruoka ja seura oli hyvää. Joten en valita niistä muutaman tunnin yöunista.

Nyt vähän leffaa ja saunaa ja sitten unta. Ja paljon. Huomenna sitten kirimään koulua kiinni.

Loppukevennykseksi tietokoneettoman viikon löytöjä:

"Nyt se nukkuu vieressäni, kainalooni kaivautuneena 

Kauneimmillaan tyynynkuva poskeen painautuneena

Se on yhteenkuuluvuuden tunne pimeinä öinä,

Kun sen kosketuksesta sielu sekä ruumis kihelmöivät

Kun se luonani ekan kerran kävi kylässä,

se lahjoitti mustavalkomaailmaani värikynät"

Tällaisen tunteen saa lahjoittaa mulle millon vaan. Mieluiten heti. Kiitos.

Ja tässä teille hyvää musiikkia. Voi himpula sentään, TYKKÄÄN! 

Mulle tuli myös hillitön viskinhimo. Kiitos TV2:n ohjelmalle Oz ja James: Malja Britannialle! Kaikkea sitä tuleekin katsottua. Mutta viskiä mulle kiitos! Torstai oli muutenkin ihmeen hihittelypäivä, nauroin kaikelle. 

Ja pyydän vielä hartaasti anteeksi tämän postauksen laatua, en vaan jaksa kirjottaa. Ehkä huomenna?