Miksi? Koska mun on pakko ottaa itteeni niskasta kiinni ja opiskella. Mä menin noihin ruotsin ja ranskan kuunteluihin aika minimiharjotuksella, ja tän viikon englannin ja ruotsin kokeisiin luin yhteensä ehkä 2 tuntia. Se näkyy tuloksissa, I KNOW. Miks mä oon se maija myöhänen? Miksi mä en vaan VIITSI lukea? Ehkä koska ennen mä osasin asiat lukemattakin. Mutta sitten tuli lukio. Jossa kaikesta pitää tietää vielä vähän enemmän. Ja se vaatii lukemista. Joka on kivaa, jos kyseessä on romaani koulukirjan sijaan.
Mun koulunkäynti on ollut aika retuperällä tän syksyn. Mä olen kyllä käynyt tunneilla ja kuunnellutkin mitä opettajat on sanoneet, mutta mun aivot ei jotenkin vaan prosessoi sitä. Mä en ole koskaan aikasemmin lyöny koulua näin läskiksi, mä en vaan jaksa lukee niitä kappaleita ja tehdä läksyjä. EN VAAN JAKSA. Onneks nyt on koeviikko, ja mun kokeet on jo tehty. Siispä welcome, kuuden päivän "loma"!
Tämä tuleva "loma" ei kyllä tule olemaan mikään loma. Lukuun ottamatta huomista (lauantaita) ja tiistaita (joista on pakko löytää myös hetkiä ruotsille), mä aion opiskella ahkerasti. Se taas ei onnistu ilman että mä työnnän tän koneen kaapin pohjalle ja raivaan tähän työpöydälle tilaa koulukirjoille. Se olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Koneen olisi pitänyt olla se, joka sysätään syrjään kirjojen tieltä, eikä toisin päin.
Yleensä mä istun useamman tunnin koneella päivässä. Nyt mä aion tehdä seuraavalle viikolle aikataulun, jossa ei ole sekuntiakaan varattu tietokoneelle. Opiskelun lisäksi aion sisällyttää aikatauluun myös lenkkeileyä, taiteilua, hemmotteluhetkiä (esim. kynsihoito, leffailta), unta, rentoutumista. Valmistautumista ensi perjantain kuusituntiseen koitokseen niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mä toivon, että nuo asiat säilyvät mun rutiineissa myös perjantain jälkeen, vaikka kone tulee taas kuvioihin.
Mä tiedän, että seuraavasta viikosta tulee mulle rankka. Mä olen tosi pahasti addiktoitunut tietokoneeseen, että jo viime viikonloppu ilman konetta teki tiukkaa. Lisäksi tällä hetkellä koulukirjoihin tarttuminen tuntuu ylivoimaiselta. Mutta yleensä kun mä päätän jotain tällaista, mä myös pidän sen. Varsinkin jos olen toitottanut asiasta kaikille. Mä haluan näyttää olevani tarpeeksi vahva.
AAAAH, mun on pakko vielä brassailla viimeisimmällä ostoksellani, Sokoksen Gossip-malliston neuletakilla! Voi kiitos, More To Love!, että ootte niin ihania ja siitä, että teidän ansiosta pengoin Gossip-rekkiä vähän kauemmin! <3
Anteeksi kuvien kaamea laatu, valaistus ja kuvaaja ei ole ihan parhaimmilaan tähän aikaa vuorokaudesta!
Nyt head stuck in the clouds vaikenee viikoksi, koittakaa kestää! Looooove, pus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti